Äkäslompolo ja Ylläs: miksi tämä tunturikylä vie sydämen
Share
On paikkoja joihin palataan. Ei vain siksi että ne ovat kauniita, vaan siksi että ne tuntuvat jotenkin omilta. Äkäslompolo on sellainen paikka.
Pieni tunturikylä Ylläksen kupeessa Länsi-Lapissa ei ole massaturismin kohde eikä se yritä olla. Se on kylä joka elää omalla rauhallisella rytmillään, vuodenaika kerrallaan, ja tarjoaa kaikille enemmän kuin osaa toivoa.
Tässä artikkelissa esittelemme Äkäslompolon ja Ylläksen alueen sellaisena kuin se oikeasti on: aitojen ihmisten silmin, oikeiden retkien kautta.
1. Äkäslompolo: pieni kylä tunturien kupeessa
Missä Äkäslompolo sijaitsee?
Äkäslompolo sijaitsee Kolarin kunnassa Länsi-Lapissa, noin 170 kilometriä pohjoiseen Rovaniemeltä. Lähimmät paikkakunnat ovat Kolari ja Muonio. Helsinki on noin 1000 kilometrin päässä, mutta kun saapuu Äkäslompoloon, kaupunki tuntuu olevan paljon kauemmas.
Kylä sijaitsee Ylläksen tunturien välittömässä läheisyydessä ja Äkäslompolon järven rannalla. Tunturit ympäröivät kylää lähes joka suunnasta, ja niiden siluetti näkyy kylään kaikkialta.
Mikä tekee Äkäslompolosta erityisen?
Äkäslompolo ei ole vain hiihtokeskus. Se ei ole vain lomakylä. Se on oikea kylä, jossa ihmiset asuvat, käyvät kaupassa ja elävät arkea.
Tämä on sen vahvuus.
Kun lomailee Äkäslompolossa, ei ole turistikuplassa. Porot kävelevät kylätiellä. Naapuri tervehtii. Kyläkauppias tuntee paikkakuntalaiset. Tämä aitous on se mikä tekee Äkäslompolosta erityisen ja miksi sinne palataan yhä uudelleen.
Kylällä on pitkä historia poronhoidon ja erämaaelämän parissa. Tuo historia näkyy vieläkin: vanhat hirsirakennukset, perinteiset porotarhat ja se erityinen tunne siitä, että täällä on eletty sukupolvien ajan syvässä yhteydessä luonnon kanssa.
2. Ylläs: yksi Suomen suosituimmista tunturikohteista
Ylläksen tunturit ja maisemat
Ylläs on Suomen suurin hiihtokeskus lasketeltavien rinteiden määrällä mitattuna, mutta se on paljon enemmän kuin talvikohde. Ylläksen tunturialue on ympäri vuoden elävä ja aktiivinen luontomatkailukohde.
Ylläksen tunturimaisemat ovat monipuoliset. Laakeat jänkät eli suot, tiheät tunturikoivikot, avoimet tunturilaet ja lukuisat järvet ja purot muodostavat maisemakokonaisuuden, joka vaihtelee dramaattisesti vuodenajan mukaan.
Tunturin laelta näkee kauas. Hyvällä säällä katseen kantama on kymmeniä kilometrejä. Alla aukeaa Lapin erämaa sellaisena kuin se on, koskemattomana ja äärettömänä.
Kahdeksan vuodenaikaa Ylläksellä
Lapissa puhutaan kahdeksasta vuodenajasta kun muualla Suomessa on neljä. Tämä ei ole pelkkä sanonta: Lapissa jokainen vuodenaika jakautuu kahteen selkeästi erilaiseen jaksoon.
Talvi alkaa ensilumella loka-marraskuussa ja huipentuu pakkasjoulun ja revontulten aikaan. Kevättalvi tuo pitkät auringonsäteet hangille ja parhaat hiihtosäät. Kevät sulattaa lumen nopeasti ja täyttää purot sulamisvedellä. Kesä on lyhyt mutta intensiivinen: yöttömän yön valossa luonto kukoistaa kiihkeästi. Alkusyksy tuo jo viileyttä ja ensimmäiset ruskan merkit. Ruska räjähtää täyteen loistoonsa syyskuussa. Myöhäissyksy marraskuu on hiljaista hämärää aikaa ennen lumen tuloa. Ja sitten taas ensilumi.
Jokaisella näistä ajoista on oma tunnelmansa, oma kauneutensa. Ei ole olemassa väärää aikaa tulla Äkäslompoloon.
3. Talvi Äkäslompolossa: hiljaisuus ja revontulet
Parhaat talviaktiviteetit
Talvi on Äkäslompolon tunnetuin sesonki, ja syystä. Lumi peittää maiseman, tunturit saavat tykkylumipukunsa ja arki hiljenee tavalla, johon kaupungissa ei ole totuttu.
Laskettelua Ylläksellä on tarjolla kaikentasoisille. Rinteitä riittää aloittelijoista edistyneille, ja hissijärjestelmä on kattava.
Murtomaahiihto on Äkäslompolossa parhaimmillaan. Ladut ovat hyvin hoidettuja ja reitistö laaja. Keväthangilla, kun aurinko jo paistaa mutta lumi kantaa, murtomaahiihto jänkkien yli tunturikoivikoiden reunustamia polkuja pitkin on kokemus joka jää mieleen.
Moottorikelkkailu on suosittua ja reitistö laaja. Mutta hiljaisin ja kenties kaunein tapa liikkua talvisessa erämaassa ovat metsäsukset. Niillä pääsee sinne minne ladut eivät johda, omassa rauhassa, ilman moottorin ääntä.
Poroajelu, koiravaljakkoretket ja lumikenkävaellus ovat muita tapoja kokea talvinen Lappi.
Revontulet ja tähtitaivas
Revontulet ovat Äkäslompolossa parhaimmillaan marras-maaliskuussa, kun taivas on pimeä mutta sää suotuisa. Revontuliaktiivisuus vaihtelee, eikä niitä voi tilata etukäteen, mutta Ylläksen alue on yksi Suomen parhaista paikoista revontulten katseluun.
Revontulia odottaessa kannattaa katsoa myös tähtitaivasta. Pohjoisessa, kaukana kaupunkien valosaasteen ulottumattomilta, tähtitaivas on niin täynnä kuin se voi olla. Linnunrata näkyy paljaalla silmällä ja tähdet tuntuvat läheisiltä.
Paras revontulipaikka on avoin maasto kaukana kylän valoista: jäätyneen järven jäällä tai tunturin laella, pakkasyö ympärillä ja taivas liekkeinä ylhäällä.
4. Kevät ja kesä: yöttömän yön valo
Keväthanget ja hiihtosesonki
Huhtikuu ja toukokuun alku ovat Äkäslompolon paras hiihtoaika. Yöpakkaset kovettavat hanget kestäviksi, aurinko paistaa jo pitkään ja valo on tuota erityistä kevään valoa joka tekee lumisesta maisemasta kultaisen.
Hanki kantaa, suksi liukuu jäisen lumen pinnalla ja tunturit häämöttävät horisontin rajalla. Tähän maisemaan ei väsy.
Monet palaavat Äkäslompoloon juuri keväällä: ei laskettelu- tai talvimatkailun takia, vaan juuri tämän tunnelman takia. Kevätaurinko, koskematon hanki ja hiljaisuus ovat yhdistelmä, jolle on vaikea löytää vastinetta muualta.
Kesän Lappi ja yötön yö
Kesäkuun puolivälissä aurinko ei laske lainkaan. Yötön yö on kokemus joka pitää nähdä itse jotta sen ymmärtää: kello voi olla kaksi yöllä mutta ulkona on kirkas päivänvalo. Luonto ei pimene, linnut laulavat taukoamatta ja ihmisessä herää outo into olla hereillä.
Tunturit muuttuvat kesällä vehreiksi. Tunturikoivikot puhkeavat lehteen, jänkät täyttyvät kukkivilla tupasvilloilla ja erivärisillä rahkoilla. Järvet ovat tyyniä ja lämpimiä. Poro vaeltaa rauhallisin askelin pitkin tuttuja polkujaan.
Kesäinen Äkäslompolo on rauhallisempi kuin talvella, mutta aivan yhtä kaunis. Luonto on parhaimmillaan ja valoa riittää mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.
5. Syksy: ruska Ylläksellä
Ruskaretkeily Kuertunturilla ja Aakenustunturilla
Ruska on Lapin vaiettu ihme. Tiedetään kyllä että se on kaunis, mutta sen kokeminen paikan päällä on eri asia kuin kuvista näkeminen.
Syyskuun alussa tunturikoivikot alkavat kellastua. Muutaman päivän kuluessa keltainen muuttuu oranssiksi, oranssi punaiseksi. Mustikkavarpu punertuu, juolukka muuttuu violetin sävyiseksi ja kanerva pitää oman kukkansa. Koko tunturirinne on kuin maalauksen pinta.
Kuertunturi Äkäslompolon välittömässä läheisyydessä on yksi parhaista ruskaretkikohteista alueella. Nousua ei ole paljon, mutta laelta avautuva näkymä on laaja. Sumuisena päivänä ruskainen tunturikoivikko laakson pohjalla ja sen yllä pyörivät pilvet luovat tunnelman joka on vaikea selittää.
Aakenustunturi on pitkä, hevosenkengän muotoinen tunturi joka näkyy kauas. Sen rinnemaastot ovat ruskan aikaan kokonaisessa loistossaan: rinteet punertuvat ja ruskehtavat, ja tunturin laelta näkee koko ympäröivän erämaan värikkäänä.
Paras aika ruskaretkelle
Ruska on Ylläksellä parhaimmillaan yleensä syyskuun toisella ja kolmannella viikolla. Tarkka ajankohta vaihtelee vuosittain muutamalla viikolla lämpötilan ja sään mukaan.
Ruskan kesto on lyhyt: parhaimmillaan se kestää vain muutaman päivän ennen kuin lehdet putoavat. Siksi ruskamatkaan ei kannata varata aikaa liian myöhään. Seuraa sääennusteita ja ruskaraportteja ja lähde kun aika on oikea.
6. Eläimet ja luonto: poroista metsoihin
Porot kyläraitilla
Porot ovat olennainen osa Äkäslompolon arkea. Niitä näkee kaduilla, pihoilla, teiden varsilla ja tunturin rinteillä. Ne eivät pelkää ihmisiä eivätkä välitä autoista.
Poro läheltä katsottuna on kaunis eläin. Sen silmät ovat tummat ja rauhalliset, liikkeet sulavat ja hieman töykeät. Porovasat syntyvät toukokuussa ja seuraavat emojaan kaikkialle.
Syksyllä porojen sarvikasvu on huipussaan. Urosporo kiimaisena syyskuussa on jyhkeä ja kovaääninen, kuuluttaa reviiriään röhkimällä ja kaattelemalla pensaita sarvistaan.
Poroja ei pidä häiritä eikä ruokkia. Niiden katsominen etäältä on elämys jota ei lakkaa ihmettelemästä.
Linnut ja muut eläimet
Ylläksen alue on rikas lintujen elinympäristö. Metso on yksi arvostetuimmista ja harvinaisemmista havainnoista: soitimella seisova koiras varhain keväällä on yksi luonnon hienoimmista näytöksistä.
Kuukkeli on Lapin metsien tuttu asukas. Se on utelias ja lähestyy ihmistä rohkeasti, erityisesti jos eväitä on näkyvillä. Kuukkelia kutsutaan metsän emännäksi.
Joutsen pesii Ylläksen järvillä. Telkät uivat rauhallisesti lahtien perillä. Keväinen lintujen muutto tuo lisää lajeja pohjoisen taivaalle.
Harvinaisempana havaintona voi onnen salliessa tavata ahman tai ilveksen jäljet lumessa. Karhu herää talviuniltaan huhtikuussa ja saattaa kulkea tunturin rinteitä pitkin ennen kuin kasvillisuus tarjoaa riittävästi ravintoa alempana.
7. Parhaat käyntikohteet ja reitit Äkäslompolon lähellä
Peurakallio
Peurakallio on suosittu retkikohde Äkäslompolon lähistöllä. Reitti kulkee tunturimaastossa ja palkitsee kävijänsä avoimilla maisemilla. Keväällä reitin varrella olevat jänkät ovat täydellisiä metsäsuksireittejä kun hanki kantaa.
Luosukuru
Luosukuru on komea rotkolaakso jossa vesi on vuosituhansien kuluessa syönyt uransa kovaan kallioon. Kesällä kurussa kuuluu vesiputouksen ääni ja varjossa kasvaa harvinaisia kasveja. Talvella kuru jäätyy osittain ja muodostaa jäätaidetta jolle ei löydy vertaista.
Luosukuru on kohde jonne palataan: se näyttää erilaiselta jokaisena vuodenaikana.
Pakasaivo
Pakasaivo on yksi Ylläksen alueen myyttisimmistä paikoista. Se on pyöreä, syvä järvi jonka vesi tulee maan alta. Pakasaivon syvyyttä ei ole kukaan koskaan mitannut ja se on herättänyt kansantarinoita ja kunnioitusta sukupolvesta toiseen.
Saivon rannoilla on hiljaista ja erityistä. Vesi on kylmää kesälläkin ja pinta tyyni kun tuuli ei häiritse. Paikan tunnelma on jotain sellaista jota on vaikea sanoittaa.
8. Näin Äkäslompolo näkyy LappiArtin tauluissa
LappiArtin kaikki valokuvat on ottanut Äkäslompolossa syntynyt ja koko ikänsä siellä asunut Kauno Kaulanen. Hän tuntee jokaisen polun, tietää minne mennä kun valo on oikea ja osaa odottaa sitä hetkeä kun maisema paljastaa parhaan puolensa.
Siksi LappiArtin taulut ovat erilaisia kuin muut. Ne eivät ole kuvapankista poimittuja maisemakuvia. Ne ovat hetkiä jotka ovat tapahtuneet oikealla paikalla, oikeaan aikaan, vuosia Äkäslompolossa elettynä.
"Poron kuuravuode" on syntynyt lokakuisena kuuraisena aamuna kun poro lepäili kuuraisessa heinikossa. "Pitkospuut sinne jonnekin" on kuvattu sumuisena syyspäivänä jänkällä. "Yksinäinen latu" talvisessa maisemassa kertoo tarinan josta jokainen voi kirjoittaa oman versionsa.
Kun ripustat LappiArtin taulun seinällesi, tuot kotiin palan sitä paikkaa, jonka tässä artikkelissa esittelimme. Palan Äkäslompoloa, Ylläksen tuntureita ja sitä ainutlaatuista tunnelmaa, joka saa ihmiset palaamaan sinne yhä uudelleen.
Lappi kotiisi
Äkäslompolo ja Ylläs eivät ole pelkkä matkakohde. Ne ovat paikka, joka jää sydämeen. Kerran nähty talvinen tunturimaisema revontulten alla, kerran koettu ruskan loisto Kuertunturin laelta tai kerran kuultu Luosukurun vesiputouksen ääni: nämä kokemukset eivät unohdu.
Jos et pääse Lappiin niin usein kuin haluaisit, LappiArtin taulut tuovat sen tunnelman kotiin. Löydät koko valikoiman täältä: lappiart.fi